Kirjastot ovat tärkeitä paikkoja, joissa kuka tahansa pääsee helposti kulttuurin äärelle. Lukemisen ja kirjojen, lehtien ja muun lainattavan tavaran lainaamisen lisäksi kirjasto on hyvä paikka opiskella, tehdä töitä rauhassa, pitää kokouksia ja keskustelutilaisuuksia, kuunnella musiikkia ja uppoutua kiinnostavan tiedon ja luovuuden äärelle. Tietysti kirjastoissa järjestetään myös erilaisia tapahtumia ja muuta ohjelmaa. Vaikka kirjastossa piipahtaisi vain nopeasti hakemassa jonkun kirjan tai viettäisi hetken läppärin äärellä työskennellen, pidän siitä, että kirjastossa olen aina kulttuurin ympäröimänä ja luovan ajattelun äärellä.
Lasten ja nuorten lukutaito on heikentynyt huolestuttavan paljon viime vuosina ja lukutaidon parantamiseksi on tehtävä määrätietoisesti töitä. On tärkeää aloittaa lukemiseen tutustuminen jo mahdollisimman varhain lapsuudessa ja neuvoloista kotiin jaettavan kirjakassin “Lukulahja lapselle” olisi syytä olla jatkossa pysyvä käytäntö. On hyvä, että kirjastot viestivät monipuolisesti perheille palveluistaan, jotta vanhemmat saavat hyviä vinkkejä siihen, miten lukemisesta tulee osa arkea, jos se ei sitä luontevasti ole.
Muutama vuosi sitten kokoomuslaiset jättivät eri kunnissa valtuustoaloitteita, joissa esitettiin, että kunnassa aloitetaan lukutaidon vahvistaminen teatterin ja draaman keinoin. Aloitteessa todettiin, että lukutaidon kehittämisessä on tärkeää löytää lapsia ja nuoria kiinnostavia tekstejä ja laajentaa käsitystä lukemisesta. Jos kaunokirjallinen teos ei tunnu omimmalta lukemisen muodolta, tietokirjat tai laulujen lyriikat voivat olla sopivampi vaihtoehto. Kiinnostus kirjoihin ja lukemiseen ei synny itsestään, vaan se vaatii uudenlaisia menetelmiä. Vastaavanlaisia aloitteita ja toimenpiteitä lukemisen houkuttelevuuden parantamiseksi ja kiinnostuksen lisäämiseksi tulisi tehdä jatkossakin.
Lukutaito on asia, jota kehitetään ja ylläpidetään jatkuvasti myös aikuisena. Itse olen ollut aina kiinnostunut suomen kielestä ja kieliopista, ja kertaankin säännöllisesti muun muassa pilkun käyttöä rinnastuskonjunktion kanssa. Ymmärrän kuitenkin, että kieliopin kertaaminen ei välttämättä ole kaikkien suosikkipuuhaa, ja moni suuntaakin mieluummin vaikkapa lukemisen pariin kirjastoon. On tärkeää, että ihmisillä on mahdollisuus päästä missä tahansa elämänvaiheessa ja -tilanteessa kirjastoon ja yleisemminkin kulttuuripalveluiden pariin. Myös digitaalisia palveluja on vahvistettava. Viime vuosina äänikirjojen ja e-kirjojen suosio on kasvanut runsaasti, ja kuntien kulttuuripalveluiden on pysyttävä kirjallisuuden kulutustottumusten muutoksissa ajan tasalla.
Sen jälkeen kun opin lukemaan, olen kokenut lukemisen parissa mielettömän suuren skaalan erilaisia tunteita niin vapaa-ajalla kuin koulussa, opinnoissa tai töissä. Jännitystä, innostusta, iloa, riemua, hauskuutta, turhautumista, inhoa, ikävää, epäluuloa, kauhua, totaalista ymmärtämättömyyttä, stressaantuneisuutta ja niin edelleen. Nuo kaksi viimeisintä viittaavat lähinnä joihinkin yhteiskuntatieteiden kursseihin ja jostain syystä olen yrittänyt lukea jotain Freudin teosta saksaksi ei niin kovin hyvällä menestyksellä.
Ennen kaikkea, lukemisen kautta avautuu niin monia ikkunoita omaan ajatteluun ja ympäröivään maailmaan, että meidän on määrätietoisesti edistettävä lukutaidon parantamista.