Tänä keväänä on nähty mielenkiintoinen ilmiö, kun hallitusspekulaatioita on alettu käydä poissulkemistaktiikalla ja jotkut puolueet ovat kieltäytyneet ennakkoon hallitusyhteistyöstä tiettyjen puolueiden kanssa. Olen kuullut myös ihmisten miettivän äänestyspäätöstään sen perusteella, mikä puolue menee hallitukseen minkäkin puolueen kanssa, ja joku harkitsee äänestävänsä jopa arvojensa vastaisesti yrittääkseen estää jonkun puolueen pääsyä hallitukseen.
On selvää, että vaalit käydään ensin ja ennen vaaleja on ihan turha spekuloida liikaa hallituspuolueilla ja erilaisilla hallituskokoonpanoilla. Erityisesti nyt, kun Euroopassa käydään sotaa, koronan jäljiltä on vielä paljon korjattavaa ja taloustilanne kuormittaa yhteiskuntaa, tarvitsemme nimenomaan yhteistyötä, avointa vuoropuhelua ja positiivista ilmapiiriä yli puoluerajojen.
Iltalehden vaalikoneesta jäi mieleen väittämä ”Mitään ei saa enää sanoa”, ja mielestäni väittämä kertoo mielenkiintoista signaalia keskustelukulttuuristamme, jossa on paikoitellen ajauduttu turhan kärjistämisen ja vastakkainasettelun maailmaan. Politiikassa on tietysti paljon asioita, joista ollaan hyvinkin eri linjoilla ja vastakkainasettelu kuuluu asiaan. Tehokkaassa argumentoinnissa tietynlainen kärjistäminen on usein paikallaan ja mustavalkoinen tyyli sopii moniin tilanteisiin. Tarvitsemme kuitenkin enemmän inhimillisyyttä, luottamusta toisiimme ja yhdessä tekemisen meininkiä. Kun haluamme rakentaa yhdessä turvallisen, vakaan talouden ja hyvinvoinnin Suomen, emme voi tehdä sitä toisten syyttelyllä, ymmärtämättömyydellä ja itsensä muiden yläpuolelle nostamisella.
Jonkun verran vaalikentillä on ollut myös puhetta siitä, että moni ihminen ei enää uskalla sanoa ääneen täysin tavanomaisia ja neutraaleja ajatuksiaan, koska pelätään muiden reaktiota ja loukkaantumista. Monista tavallisista mielipiteistä ja arvokysymyksistä on tullut kuin vaalisalaisuuksia, joista voi puhua muutaman ihmisen kesken kun kukaan muu ei kuule, mutta varotaan omien ajatusten esille tuomista yhtään isommalle yleisölle. On kuitenkin selvää, että me kaikki emme voi sijoittua poliittisen arvokartan keskelle, vaan osa porukasta on oikeassa yläkulmassa ja osa valtaa vasemman alanurkan, ja se on hieno asia.
Toivon, että edistämme tulevaisuudessa positiivisuuden, avoimuuden, välittämisen ja hyväntahtoisuuden kulttuuria, emmekä vahingossakaan ole matkalla epäilyn, loukkaantumisen, kärjistämisen ja turhan vastakkainasettelun tielle.