Viime aikoina on joutunut melko usein lukemaan lehtien palstoilta, miten joku on saatuaan sairauskohtauksen odottanut apua lattialla maaten, eikä kukaan ole tullut auttamaan. Joku on liukastunut jäisellä kadulla ja toinen on ollut ongelmissa parkkihallin järjestelmien kanssa. Kukaan ei ole tullut kysymään, onko kaikki kunnossa tai tarvitaanko apua. Kunnes kuitenkin joku on viimein tullut paikalle ja reagoinut tilanteeseen niin kuin kenen tahansa meistä pitäisi.
Moni voi ajatella helposti, että seuraava ohikulkija varmasti auttaa tai jos paikalla on kymmeniä ihmisiä, voi vaikuttaa siltä, että ei tilanne nyt niin vakava ole, koska muutkin suhtautuvat rauhallisesti tilanteeseen. Jollakin voi olla aidosti kiire jonnekin ja joku puolestaan menee itse paniikkiin eikä uskalla lähestyä autettavaa henkilöä. Syitä auttamattomuuteen on varmasti vaikka kuinka paljon.
Samalla suomalaisten auttamishalu on kuitenkin ollut korkealla tasolla esimerkiksi ukrainalaisten suhteen, mikä on loistava juttu. Suomalaiset lahjoittavat myös rahaa erilaisiin keräyksiin, ja etenkin joulun alla moni innostuu levittämään joulumieltä lahjoitusten muodossa. Suomalaisista löytyy selvästi paljon hyväntahtoisuutta ja auttamisen halua.
On toki niin, että tilisiirto on helppo toteuttaa anonyymisti parilla klikkauksella ja hyväntekeväisyyteen voi lahjoittaa monta kassillista vaatteita ilman, että tarvitsee kohdata ketään. Kun auttaa tuntematonta ihmistä, joka on kadulla makaamassa tai jonka ostokset ovat levinneet kaupan lattialle, joutuu väkisinkin kohtaamaan toisen ja asettamaan itsensä uuteen ja vieraaseen tilanteeseen. Joku voi epäröidä avun tarjoamista, jos toinen ei tarvitsekaan apua. Silloin avun tarjoaminen voi hävettää, kun tuli tulkinneeksi tilanteen väärin. Joku saattaa myös luulla, että ei osaa auttaa tai pahentaa vain tilannetta entisestään.
Silti epäröinnistä ja erilaisista tilanteen tulkinnoista huolimatta arkitilanteiden auttamista tarvitaan enemmän. Pieni hyvä teko voi pelastaa jonkun hengen tai edistää merkittävästi henkilön hyvinvointia tai paranemista. Jos joskus tuleekin vastaan tilanne, jossa menee tarjoamaan apua henkilölle, joka onkin esimerkiksi vain nukahtanut eikä tarvitse apua, niin harvemmin kukaan avuntarjouksista suuttuu tai loukkaantuu. Päinvastoin – vaikkei apua tarvittaisikaan, se voi tuoda hyvän mielen, kun saa kuulla toisen auttamisaikeista ja hyväntahtoisuudesta.
Muistetaan siis pitää toisistamme huolta ja tarjota apua matalalla kynnyksellä.