Jyväskylässä asuu yli 140 000 ihmistä ja se on Suomen seitsemänneksi suurin kaupunki. Sen pitäisi myös näyttää ja tuntua siltä. Keskustan kehittämisestä puhutaan paljon ja harmitellaan sitä, miten yritys toisensa jälkeen lopettaa ja tyhjiä liiketiloja on joka kulman takana.
Korona-aika on toki lisännyt entisestään etätyötä ja siirtänyt ostosten tekemistä entistä enemmän nettiin. On selvää, että kaupunkien keskustat muuttuvat, kun ihmisten arki ja toimintatavat muuttuvat. Kuitenkin iso osa palveluista ja tuotteista on sellaisia, joiden ostamiseen tarvitaan edelleen asiointia paikan päällä liikkeessä. Ja edelleen, vaikka etänä toimimiseen onkin totuttu yhdessä jos toisessa asiayhteydessä, ihmiset haluavat tavata toisiaan, viettää vapaa-aikaa, harrastaa ja hoitaa arkisia perusasioita kaupungin keskustassa. Toisaalta perinteisten kauppojen ja toimistotilojen paikalle voi tulevaisuudessa tulla uudenlaisia palveluita ja liikkeitä, joista emme vielä tiedä mitään: ehkäpä uuden trendilajin harrastuspaikka, taidegalleria, vaatelainaamo tai vaikka kaupunkisauna.
Liikenteen päästöjä on pyrittävä vähentämään, mutta sitä ei saa tehdä yritysten, työpaikkojen ja kaupunkilaisten sujuvan arjen kustannuksella.
On selvää, että tarvitsemme keskustaa, elävää, vilkasta, vetovoimaista kaupungin keskipistettä. Liian moni toteaa päivästä ja viikosta toiseen saman asian: Jyväskylän keskustaan on vaikea tulla asioimaan ja mieluummin ostokset hoidetaan keskustan ulkopuolella kauppakeskuksissa, jonne auton saa pysäköityä helposti ja ilmaiseksi. Pysäköiminen keskustassa koetaan hankalaksi, aikaa vieväksi ja kalliiksi eikä autolla ajaminenkaan ole aina täysin mutkatonta.
Oma auto on valtaosalle suomalaisista välttämättömyys. Julkista liikennettä täytyy kehittää toimivammaksi ja pyöräilyn ja kävelyn edellytyksiin täytyy panostaa jatkossakin. Silti on muistettava, että omalla autolla on pystyttävä asioimaan kotikaupungin keskustassa ilman että ajatus siitä ahdistaa ja reitin ja parkkipaikan suunnitteluun menee turhaa aikaa ja energiaa. Liikenteen päästöjä on tietenkin pyrittävä vähentämään, mutta sitä ei saa tehdä yritysten, työpaikkojen ja kaupunkilaisten sujuvan arjen kustannuksella.