Monelle Runebergistä tulee varmasti mieleen ensimmäisenä Runebergin tortut, eikä ihme, sillä ovathan ne todella herkullisia. Yhtä lailla moni ajattelee myös Maamme laulun sanoja, Vänrikki Stoolin tarinoita tai Saarijärven Paavoa. Kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin teoksilla on merkittävä vaikutus suomalaisen identiteetin rakentumisessa ja hänen tuotoksensa ovat osaltaan rakentamassa kansakuntamme muistia myös sellaisissa yhteyksissä, joita moni ei yhdistä ensisijaisesti Runebergiin. Moni ei ehkä tule ajatelleeksi, että useiden virsien sanoitukset ovat Runebergin käsialaa ja toisaalta erityisesti Sibeliuksen sävellykset moniin kansallisrunoilijamme runoihin ovat nousseet kansainvälisesti tunnetuiksi.
Samalla kun 1800-luvun puolivälin kulttuurin tuotokset ovat nykyäänkin läsnä osana yhteiskuntamme henkistä perimää, pari päivää sitten nostettiin esiin kulttuurikentän tuoreita nimiä. Perjantaina 3.2. juhlittiin 40 vuotta täyttävää Emma-gaalaa, jossa jaettiin palkintoja vuoden 2022 menestyneimmille artisteille ja musiikkialan ammattilaisille. Osa ehdokkaista ja palkituista oli pitkän uran tehneitä konkareita, ja paljon nähtiin myös uudempia musiikkialan nimiä, ja näitä uusia tulokkaita tarvitaan kulttuurin kentälle. Oli virkistävää huomata, että osa ehdokkaista oli sen verran uusia tapauksia, että täytyi googlettaa ja kuunnella, että millaista musiikkia kukin artisti tekee.
On kiehtovaa, miten viime vuonna julkaistu kappale tai 1800-luvulla kirjoitettu runo tai sävelletty teos voivat olla samaan aikaan molemmat yhtä läsnä tässä ajassa. Voima, jolla musiikki ja kulttuuri ylipäätään yhdistää ihmisiä ja kirjoittaa henkistä kansakuntamme perimää, on todella arvokas asia. Joku laulaa kirkossa Runebergin runoa virren muodossa ja toinen juoksee lenkkipolulla Ram pam pamin tahtiin. Molemmat erilaisia, mutta yhtä tärkeitä paloja kansakuntamme kulttuurista. Tässä kohtaa esiin astuu myös turvallisuuden tunne.
Turvallisuudesta huolehtimiseen liittyy tietysti uhkien ja riskien arviointi sekä niihin varautuminen. Turvallisuus on jokaisen oikeus, ja turvallisessa yhteiskunnassa voimme luottaa siihen, että yhteiskunnan toimintakyky säilyy, oli sitten kyseessä sisäinen tai ulkoinen turvallisuusuhka, koronapandemian kaltainen kriisi tai uhkaava tilanne kyberturvallisuudessa. Perinteisten turvallisuuselementtien, kuten puolustusvoimien, poliisin ja pelastusviranomaisten toiminnan lisäksi on huomioitava myös turvallisuuden tunne ja henkinen kriisinkestävyys.
Kulttuuri ilmenee osana turvallisuutta konkreettisesti esimerkiksi poliisin ja puolustusvoimien soittokuntien muodossa, mikä jo itsessään viestii kulttuurin merkittävyydestä turvallisuuden tunteen ylläpitämisessä. Erityisesti tärkeää on kuitenkin se, miten ihmiset toimivat haastavina aikoina ja miten kulttuurin pariin hakeudutaan kriisien hetkellä. Korona-aika näytti meille, millaista on, kun kirjastoon ei pääse, konsertit ja teatteriesitykset jäävät tauolle ja kulttuuriharrastukset eivät olekaan mukana arjessa. Olemme onneksi palanneet taas aikaan, jossa kulttuuri on aktiivisesti läsnä ihmisten elämässä.
Joskus kuitenkin vaikeudet nostavat esiin asioiden merkityksiä. Koronan jälkeisen ajan haasteet, kuten Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja sen aiheuttama turvallisuuspoliittisen tilanteen muutos, saa myös miettimään kulttuurin osuutta turvallisuuden tunteessa. Kautta historian on rakennettu merkityksiä kulttuurin kautta, ja niin tehdään edelleen: välitetään viestejä, rakennetaan yhteisöllisyyttä ja tulkitaan ympäröivää maailmaa.
Nauttimalla kulttuuritapahtumista rakennamme omaa henkistä kestävyyttämme kriisioloissa. Kulttuuri lisää hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta, ja yhdessä muodostettu kulttuurinen muisti on olennainen osa kriisinkestävyyttä. Oman kulttuuriperinnön arvostus nousee esille erityisesti vaikeiden aikojen kautta ja kulttuurissa on voimaa, joka kantaa haastavien aikojen yli.